Archive for kesäkuu, 2016

Kyösti Wilkunan vangitsemisesta sata vuotta

kesä 12 2016 Published by under Ei kategoriaa

Kun painu päät muun kansan, maan me jääkärit uskoimme yhä.

Kalterijääkärit itsenäisyyden asialla

Nivalassa pidettiin 22.5. muistotilaisuus ja seminaari jääkärivärväri Kyösti Wilkunan pidättämisen satavuotispäivänä. Nivalan kirkkomaan kupeessa olevalla Jääkärien muistomerkillä puhunut Heikki Gummerus korosti jääkäreiden peräänantamatonta luonnetta. Oman henkensä uhalla he lähtivät vieraalle maalle saaman sotilasoppia, jotta Suomi pääsisi vapaaksi Venäjän ikeen alta. Heikki Gummeruksen isosetä uhrasi henkensä 24-vuotiaana Suomen vapauden eteen.

Muistotilaisuuden ja seppeleenlaskun jälkeen juhla jatkui Nivalan nuorisoseuran talolla.
Tilaisuuden aluksi Nivalan Puhallinorkesteri soitti Jääkärimarssin, jonka runsaslukuinen yleisö seisoen kuunteli.
Seminaarin alussa puhunut Nivalan kaupunginjohtaja Päivi Karikumpu korosti, että Nivalassa on vahva yhteiskunnan kehittämisen historia. Vuonna 1915 alkoi jääkäreiden värväys ja Kalajokilaaksosta lähti yli 40 jääkäriä koulutukseen, joista nivalalaisia oli kuusi.
Nivalan jääkärien matka Saksaan alkoi hevoskyydillä Ylivieskaan, josta jatkettiin junalla Kemiin vaikka liput ostettiin harhautukseksi Rovaniemelle. Matka jatkui meren jäällä harhaillen Ruotsin puolelle, josta jatkettiin junakyydillä.

Seppeleenlasku

Sortokausien satoa

Reijo Sallinen valotti jääkäriliikkeen historiaa. Liike liike toimi vuosien 1914 – 1918 välisenä aikana. Yhtenä alkusysäyksenä liikkeelle oli Tsaari Nikolai II aloitti venäläistämistoimet ja sortokaudet. Tämä herätti voimakkaan kansallisuusaatteen etenkin Suomen nuorison keskuudessa. Ensimmäinen maailmansota ja toinen sortokausi toivat tilanteeseen lisää sekavuutta. Sotilaskoulutusta kyseltiin niin Ruotsista kuin Tanskastakin, mutta turhaan. Seuraava tiedustelujen kohde on Venäjän silloin vihollinen Saksa, joka suostuikin pyyntöön.

 

Värväys oli kuumimmillaan syksystä 1915 toukokuuhun 1916. Jääkäreiden pääjoukolla oli vajaan kymmenen kuukauden tiukka kurssi Lockstedtissa. Tämän päätyttyä oli puolen vuoden pesti Saksan itärintamalle sodan todellisuuteen. Kaikkiaan 13 suomalaista kuoli tai katosi itärintaman taisteluissa. Sotavaihetta seurasi vuoden jakso Libaussa 13.2. 1918 saakka. Osa jääkäreistä lähettiin ennen pääjoukkoa Suomeen pommareiksi ja sabotööreiksi. Jääkäreiden pääjoukko saapui Vaasaan tasan kolme vuotta siitä, kun ensimmäiset kurssilaiset olivat saapuneet Lockstedtiin. Sallisen mukaan jääkäreillä oli ratkaiseva rooli Suomen vapaussodassa.

Mauno Ainasoja muisteli isoisänsä Edwardin kertomaa. Nivalan jääkärit olivat työläistaustaisia ja vaatimattomaan elämään tottuneita tavallisia nuorukaisia. Kovia kokemuksia tuntui jääneen Maunon mieleen isoisän puheista. Perille päästyään miehille ojennettiin Ruosteinen pakki ja lusikkahaarukka käteen. Vasta kiiltävään pakkiin sai muonaa. Miehiä ei Lockstedtin leirillä puhuteltu nimillä, vaan numeroilla.

Reijo Sallinen

Reijo Sallinen

Vallankumous pelasti kalterijääkärit

Kauhavan jääkärimuseon intendentti Hanna Rieck-Takala kertoi miehistä Spalernajassa eli kalterijääkäreistä. Vuosina 1915 -17 Venäjän santarmit onnistuivat ajamaan jääkäriliikkeen ahdinkoon. Useita miehiä ja joitakin naisia pidettiin vankiloissa ja jopa karkotettiin Siperiaan. Lähteistä riippuen 73 -78 jääkäriä ja värväriä lähetettiin vankilaan Pietariin.
Suurin osa oli yhteyshenkilöitä ja värveäreitä eikä niinkään matkalla olleita jääkäreitä. Vangituilla oli yleensä kolme mahdollisuutta. Elinkautinen, siirto Siperiaan tai kuolemantuomio olivat vangiksi joutuneiden vaihtoehdot. Kalterijääkäreiden tuomioita ei ehditty panna käytäntöön, koska armonanomuksia tehtiin ja päätökset teki Tsaari, joka vallitsevan sekasorron takia ei ehtinyt anomuksia käsitellä. Lopulta vallankumous pelasti kalterijääkärit, josta melkoinen osa jatkoi Saksaan.
Antti Vilkuna valotti Kyöstin taivalta Spalernajasta vapautumisen ja Tammisunnuntain väillä. Kai Donner sai Kyösti pestatuksi värväystoimintaan. Suvulleen tyypillisesti Wilkuna hoiteli värväystä ”takki auki” -tyylillä. Varsin pian maa alkoi kuitenkin polttaa jalkojen alla. Muutaman kuukauden piileskely Utajärven Kangas-Korholassa päättyi Nivalaan palaamisen ja kohta sen jälkeen tapahtuneeseen pidätykseen.

Antti Vilkuna

Antti Vilkuna

Pidätys suomalaisvoimin

Venäläisiä santarmeja ei Wilkunan pidätyspaikalla ei ollut, vaan pidätyksen hoitivat suomalaiset poliisit. Matka jatkui Oulun lääninvankilan kautta Spaleranajaan. Kahdeksan kuukautta Spalernajassa kirjaa luettaessa Wilkunan päävastustaja on kuvernööri Enehjelm ja hänen apunaan toimivat poliisit. Vankilassa Kyöstiä järkytti muutamien jääkärien loikkaaminen Venäjän puolelle. Wilkunan seuraavassa teoksessa ”Kun kansa nousee”, vapaussota oli muuttunut sisällissodaksi. Mtös harhaan johdetun suomalaisen työväestön kohtalo järkytti Kyöstiä.
Vankilasta vapauduttuaan Kyösti suuntasi Nivalaan, jossa järjestettiin paluujuhla maaliskuun lopulla. Paluujuhlassa Wilkuna kertoo tunteneensa itsensä talonpoikaiskuninkaaksi.
Syyskesällä Kyösti Wilkuna oli ahkerasti perustamassa palokuntia ja suojeluskuntia Nivalaan ja lähikuntiin.
Olli Vilkuna teki selkoa Kyösti Wilkunan vankeusaikana kirjoittamiin kirjeisiin. Oulun lääninvankilasta Kyösti kirjoitti, että suomalainen kuvernööri suhtautui paljon innokkaammin vangitsemisasiaan kuin venäläiset santarmit. Kyösti pyysi kirjeissään tuttaviaan lohduttamaan puolisoaan. Alkuajan kirjeissä huokui vahva optimismin ja huumorinkin henki. Wilkuna luuli että tuomioksi tulisi Siperian reissu. Optimismi säilyi oikeastaan koko vankeusajan. Erässä kirjeessä hän totesi, että jos minut olisi hirtetty, niin viimeiset sanat olisivat olleet: ”Eläköön itsenäinen Suomi”
Arvokkaimmaksi muistoksi Kyösti Wilkunan elämäntyöstä kohoaa se isänmaallisuuden henki, jonka hän loi tekojensa ja tuotantonsa välityksellä juuri sinä tärkeimpänä hetkenä, kun Suomen perustuksia rakennettiin. Wilkuna päätti monta kertaa luopua politiikasta, mutta isänmaansa asioita harrastavana ei voinut heittäytyä välinpitämättömäksi, vaan tempautui tuon tuostakin mukaan, kirjoitti lehtiin ponsia ja kannanottoja, piti puheita ja oli mukana lähetystöissä.

Visa Vilkuna

Muistomerkki_1_mini

No responses yet